Utopiaa haitallisten vieraslajien torjunnasta

YLE uutisoi 13.9.22 kyttyrälohen torjuntatoimenpiteistä Storelva-joella Norjassa.

https://yle.fi/uutiset/3-12612726 . Huomasin artikkelin kutkuttelevan mielikuvitustani myös muiden vieraslajien osalta. Voisiko vastaavaa teknologiaa hyödyntää esimerkiksi supikoiran ja minkin torjunnassa?

Teknologian hyödyntäminen muiden haitallisten vieraslajien torjunnassa?

Ylen artikkelin mukaan Norjassa on kehitetty menetelmä, jossa kyttyrälohet eristetään muista kaloista kasvojentunnistusteknologian avulla. Kalat ohjataan joessa tunneliin, jossa ne kuvataan. Tietokone tunnistaa kalalajin. Kyttyrälohien matka jatkuu sen jälkeen portista säilytystankkiin, muiden kalojen vapauteen. Kyttyrälohet tapetaan ja syödään.

Koko artikkeli tuntuu tavallaan sci-filtä, mutta samalla huomaan sci-fin tulevan kokoajan lähemmäs nyky-yhteiskuntaa. Aloinkin pohtimaan artikkelin seurauksena muiden haitallisten vieraslajien torjuntaa teknologian keinoin. Näiden pohdintojen ei ole tarkoituskaan olla täydellisiä tai loppuun asti mietittyjä, vaan pikemminkin herätellä omia (ja ehkä muidenkin ajatuksia).

Esittelin idean kasvojentunnistusteknologian hyödyntämisessä eräälle ystävälleni, jonka mielestä idea kaatuu siihen, että joki on reittinä hallittavissa, metsä ei. Aloinkin pohtimaan asiaa ajatusleikkinä metodilla “jos mikä tahansa olisi mahdollista”.

Jos mikä tahansa olisi mahdollista

Ensimmäisenä minulla tuli mieleen, että entä jos dronet tunnistaisivat supikoirat ja minkit ja järjestelmällisesti tuhoaisivat niitä Black Mirror-hengessä? Sittenpä niihin moraalikysymyksiin: yleisesti ottaen teknologiaanhan voi luottaa paremmin kuin ihmiseen.

Droneilla toimiessa “sivusaaliiksi” jäävät mäyrät, ketut ja hillerit jäisivät pois. Kuitenkin epäilyttäisi se, saako drone homman varmasti hoidettua? Aiheuttaisiko drone vaaraa muille eläimille? Toimisiko drone ainoastaan tutkimuskäytössä siten, että dronen löydettyä pesän, se hälyttäisi paikalle metsästäjän? Olisiko tästä enemmän hyötyä vai haittaa resurssien näkökulmasta?

Jotkut tahot ovat ehdottaneet ratkaisuksi myös haitallisten vieraslajinisäkkäiden sterilointia ja kastrointia, jolloin kanta alkaisi pienentyä “luonnostaan”. Itse pidän tätä ajatusta melkoisena resurssien tuhlaamisena, mutta jos hetken kuitenkin uhraisi siihen, että pohtii tätä vaihtoehtoa.

Mikäli nämä steriloinnit ja kastroinnit suoritettaisiin dronella, kuka tai mikä taho pitäisi huolta siitä, että eläimet toipuvat leikkauksista? Jos kyseinen eläinyksilö katoaisi dronen tutkasta, kuinka varmistettaisiin, että eläimelle ei ole aiheutettu vain lisää turhaa kärsimystä?

Jos taas aletaan puhua siitä, että eläimet loukutettaisiin, kuljetettaisiin eläinlääkärille leikattavaksi ja hoitoon ja vapautettaisiin takaisin luontoon, alettaisiin puhua jo niin järjettömästä villieläimen stressaamisesta, että pitäisin kyseistä toimintaa eläinrääkkäyksenä.

Entä jos dronet ampuisivat haitallisiin vieraslajinisäkkäisiin kemiallisen kastraation aiheuttavia nuolia? Olisiko tämä mahdollista toteuttaa eettisesti?

Mitä ajatuksia nämä ajatusleikit sinussa herättävät?

Mikä on haitallinen vieraslaji, ja miksi niiden torjunta on tärkeää?

“Vieraslajilla tarkoitetaan kasvia, eläintä tai muuta eliölajia, jonka siirtymistä luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle ihminen on tahattomasti tai tarkoituksella edesauttanut. Vieraslaji on siis ihmisen myötävaikutuksella ylittänyt luontaiset leviämisesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston, ja levinnyt alueelle, minne se ilman ihmisen apua ei olisi vielä luontaisesti levinnyt.

Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia. Haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan vieraslajia, jonka on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta tai siihen liittyviä ekosysteemipalveluita.” -vieraslajit.fi, viitattu 14.9.22

Haitallisia vieraslajeja löytyy Suomestakin sekä kasvi- että eläinkunnasta. Nisäkkäistä erityisesti minkki ja supikoira ovat vaaraksi luonnon monimuotoisuudelle, niiden tuhotessa alueittain suuriakin määriä lintukantoja. On olemassa yksi tutkimus, johon usein vedotaan tämän johtopäätöksen kumoamiseksi, mutta tieteessä nyt vielä toistaiseksi vallitsee sellainen laki, että jos monta tutkimusta osoittaa tiettyä ja yksi tutkimus jotain muuta, ovat ne monet tutkimukset oikeassa.

Minkki ja supikoira ovat levinneet luontoon ihmisen toiminnan seurauksena. Kyseisiä eläimiä on joskus 90-luvulla vapautettu tarhoilta, mutta kyseisiä eläimiä karkaa tarhoilta tänäkin päivänä ihan omia aikojaan. Ja mistäkö tiedän? Olen ollut pyydystämässä ja selvittämässä tämänkaltaisten karanneiden yksilöiden kohtaloa toimiessani aktiivisesti eläinsuojelutyössä.

Näistä eläimistä kukaan ei ota vastuuta, koska niitä ei voi enää ottaa takaisin tarhoille niiden aiheuttaman tautiriskin vuoksi, on turkistahauksen edun vastaista tunnustaa eläimiä karkaavan tarhoilta, ja kukaan ei luonnollisestikaan halua vastata eläimen mahdollisista eläinlääkärikustannuksista.

Haitallisten vieraslajien torjunta on siis tärkeää luonnonsuojelun näkökulmasta. Haluankin tehdä heti alkuun eron eläinsuojelun ja luonnonsuojelun välille: Eläinsuojelun näkökulmasta on usein kyse eläinyksilön näkökulmasta. Luonnonsuojelusta puhuttaessa pyritään yleensä suojelemaan lajia, ei eläinyksilöä.

Mikä on kyttyrälohi?

Kyttyrälohi on vaelluskala, jonka suomenkielinen nimi tulee koiraan kutu-ulkomuodosta, johon kuuluu koukkuleuka ja suuri kyttyrä selässä. Kyttyrälohen alkuperäinen levinneisyysalue on Tyynenmeren pohjoisosissa. Venäläiset istuttivat kyttyrälohta Itämereen ja Pohjois-Atlantille 1900-luvun jälkipuoliskolla, jossa joka toinen vuosi kuteva kanta saatiin kasvaamaan. Valitettavasti istutuksilta on vuosien saatossa karannut kalaa luontoon juuri samaan tapaan, kuin Norjassa lohta ja Suomessa minkkiä ja supia.

Kyttyrälohi valtaa elintilaa kotimaisilta kalalajeilta kuten lohelta ja taimenelta. Suomessa kyttyrälohta esiintyy ainakin Tenojoella ja Näätämöjoella. Kyttyrälohi kuolee jokeen kutemisen päätyttyä, mikä vaikuttaa jokien ravinteisiin ja eliöihin, etenkin kun kyttyrälohia kuolee jokiin suuria määriä. Kyttyrälohi on hyvänmakuinen ruokakala ennen kutemista, ja siksi olisikin tärkeää järjestää merelle tehokkaita poistopyyntejä ennen kyttyrälohien nousua kutemaan.