Miksi metsästys on 100% eri asia kuin muu eläimen kohtaama väkivalta

Jousella metsästäminen on yksi metsästyksen muodoista, joka vaatii vielä paljon enemmän metsästäjältä, kuin tuliaseiden kanssa metsästäminen.

Miksi metsästys on mun mielestä 100% eri asia kuin muu eläimen kohtaama väkivalta? Muutama päivä sitten keskusteltiin kipinöiden kanssa lemmikkieläinten kohtaamasta väkivallasta, ja siitä, että pitäisikö lapsen nähden eläimen pahoinpitely olla myös lastensuojelun asia.

Tästä pohdinta siirtyi tietenkin metsästämiseen, miksi se on tai ei ole eri asia, kun lähtökohtaisesti ainakin mun mielipide on, että kyse on nimenomaan kahdesta täysin eri asiasta (sit on vielä tuotantoeläinten kohtaama väkivalta, mut en mee tällä kertaa siihen). Joskus on kuitenkin väläytelty myös sitä korttia, että lapsen nähden metsästäminen on asia, johon lastensuojelun pitäisi puuttua. Miksi metsästäminen on ns. ”Parempaa väkivaltaa”? Mä oon täysin valmis ottamaan mun ja vaikka naapurinkin lapset mukaan metsästämään, mutten ikipäivänä hyväksyisi sitä, että joku satuttaa lemmikkieläintä, lapsen nähden tai muutenkaan.

Tää on tosi vaikea asia, jossa aivot menee vähän solmuun ja joutuu ihan tosissaan analysoimaan ja purkamaan omia ajatuksia. Tässä kuitenkin ne ajatukset, mitä itsestäni sain irti.

Traditio - ei oo hyvä perustelu, koska myös lemmikkieläinten koulutukseen on liittynyt ja liittyy vielä tänäki päivänä joissakin piireissä väkivaltaa, joka on laajasti yhteiskunnallisesti tuomittu.

Tarkoitus - menee ehkä jossain määrin läpi mun omasta ajatusseulasta mut ei täysin. Metsästyksen tarkoituksena on hankkia ruokaa. Lemmikkieläimelle tehty väkivalta on joka näkökulmasta tarpeetonta ja turhaa. Joku voi nähdä väkivallan tarkoituksena koulutuksen, mut sori vaan, tästä on ihan riittävästi tutkimusta et tähän ei voi vedota.

Tunne - tässä alkaa olla asian ydintä. Lemmikkieläimen pahoinpitely tehdään jonkunasteisen raivon tai vihan vallassa. Metsästystä (silloin kun se tehdään niin kuin se kuuluisi tehdä) tehdään rauhallisena, zeninä ja harkiten. Salametsästys ja joissain piireissä metsästykseen liittyvä eläinrääkkäys on sitten taas ihan asia erikseen, ja niihin en missään nimessä soisi yhdenkään ihmisen iästä välittämättä olevan osallisena.

Eläimen kokeman kärsimyksen kesto - metsästäessä eläimen kokema kipu on onnistuneen riistalaukauksen jälkeen ohi hetkessä. Onnistunut laukaus pitäisi olla kaiken metsästyksen lähtökohta, että koskaan ei ammuta ellei olla varmoja osumasta, ja siitä huolimatta haavakkoja syntyy. Ainakin riistaeläin on saanut elää siihen hetkeen asti lajityypillistä elämää. Todennäköisesti ei kivutonta, koska luonto on aika brutaali paikka, mutta lajityypillistä.

Haluanko mä sitten opettaa mun lapselle että on ok tappaa eläimiä? En. Mut haluan opettaa mun lapselle, että jos me halutaan lihaa ja kalaa syödä, niin jonkun eläimen on sitä varten kuoltava. Ja jos jonkun eläimen on kuoltava, niin me kannetaan itse vastuu, myös se tunnepuoli elämän riistämisestä ja tehdään itse se työ, mitä sen eläimen laittaminen syömiskuntoon vaatii. Silloin me tiedetään tasan tarkkaan mitä se vaatii, eikä se liha vaan ilmesty tyhjästä muovipaketissa jääkaappiin.

Jos mun lapsi haluaa ryhtyä vegaaniksi, niin mä oon ainakin messissä. Mä syön tosi mielelläni vegaanisia ruokia, mutta en oo valmis tekemään yhteen talouteen kahta eri ruokaa. Mut jos 2/3 syö vegaanisesti niin se 1/3 voinee tyytyä tilanteeseen tai tehdä erikseen itselleen ruuan.

Elämäntapa- totta se on meidän taloudessa metsästys ja kalastus osa elämäntapaa, eikä se elämäntapa loppuisi vaikka me syötäisiin lapsen kanssa vegaanisesti. Silti kalastettaisiin jo hoitokalastuksen tarpeen vuoksi (ja sehän se vasta tuhlausta on jos niitä ei syö) ja metsästettäisiin vähintään koirien lajityypillisten tarpeiden vuoksi.