Pajun käyttöopas - Ohjeita keräykseen, valmistukseen ja oikean pajun laadun valintaan
Pajua voi käyttää hurjan monella eri tavalla sekä rohdoskasvina, käsityömateriaalina että maanparannuksessa
Mihin kaikkeen pajua käytetään? Perustietoa pajusta
Pajulajeja (lat. Salix) Suomesta löytyy 26. Erilaisia alalajeja ja risteymiä noin 50. Maailmassa arvioidaan olevan noin 450 pajulajia. Suurin Suomessa kasvavista pajulajeista on raita ja pienin verkkolehtipaju (korkeus noin 1 cm).
Paju on sekä tuuli- että hyönteispölytteinen ja leviää äärimmäisen tehokkaasti. Se on elintärkeä pölyttäjähyönteisille. Tässä on informatiivinen video pajun (ja muidenkin puiden lisääntymisestä): Yle areena: Elävät puut jakso 3: Suomen kiimaisin puu.
Pajusta voidaan kotikäytössä hyödyntää silmut, lehdet, kuori, oksat, versot ja puuaines. Pajua käytetään nykyisin erityisesti käsityö- ja koristemateriaalina esimerkiksi punontaan, värjäykseen ja nahan parkitsemiseen.
Tyypillisiä kasvupaikkoja pajulle ovat ojanpientareet ja sähkölinjojen aluset. Pajun ja sen osien kerääminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin, vaan tarvitset siihen maanomistajan luvan.
Lehdet kerätään täysin kehittyneinä ennen kukintaa tai juuri kukintojen puhjettua. Lehdellisiä oksia voidaan käyttää eläinten rehuna tai punontaan.
Pajun käyttö kansanperinteessä
Kansanperinteessä pajusta on valmistettu mm. köyttä. Paju on kuitenkin ollut melko huono köysimateriaali, sillä kuivuessaan se on katkeillut helposti. Siitä on valmistettu myös taikavarpuja, joilla on etsitty vesisuonia.
Pajuun liittyy myös uskomuksia: Virpomisperinteen mukaan pajunoksalla kosketettava sai pajunkissoista uudistavaa elinvoimaa.
Paju on ollut suomalaisessa kristinuskossa symboli palmunlehville. Kalevalan mukaan, paju on saanut alkunsa Ainon kylkiluusta. Itsekseen solmuun menneeseen pajuun ei saanut koskea, sillä solmu oli keijujen tekosia.
Pajunkuori rohdoksena
Pajunkuorikeitettä on käytetty särkylääkkeenä joko itsekseen tai yhdessä mesiangervon kanssa. Pajunkuori sisältää salisyylihappoa eli se ei sovellu aspiriiniallergisille, eikä alle 3-vuotiaille.
Pajun sisältämä parkki voi aiheuttaa vatsanväänteitä, jos pajunkuoriteetä nauttii suuria määriä.
Pajun käyttö käsitöissä: Ideoita pajun keräykseen ja ohjeita valmistukseen
Kuorimalla pajun voi vaikuttaa käsityön lopputuloksen väriin. Oksat kerätään varhain keväällä (kuorittavat) tai myöhään syksyllä (kuorelliset) ja kuivataan nipuissa kuivassa ja viileässä.
Kun oksat otetaan kuivatuksesta käyttöön, liotetaan niitä vaakatasossa 3-8 vrk. Käyttövalmiita pajut ovat, kun pystyy taittamaan 90 astetta pajun katkeamatta.
Liotusvesi kannattaa vaihtaa välillä, koska se haisee. Jos on mahdollista, pajut voi liottaa myös purossa, jossa on virtaava vesi. Käytä kuitenkin harkintaa liotuspaikan valinnassa. Ota huomioon myös puron asukkaat ja muu ympäristö.
Kuorittu paju säilyttää muotonsa paremmin, koska se ei kutistu samanlailla kuin kuorimaton paju. Kuorimisesta syntyvä kuoriaines voidaan hyödyntää rohdosvalmisteiden ja elintarvikkeiden raaka-aineena, kasvivärjäyksessä, nahkojen parkitsemisessa tai lannoitteena.
Paju on myös erinomainen maaperänpuhdistuskasvi.
Haketetun ja hakettamattoman pajunkuoren ero värjäyksessä ja nahan parkitsemisessa
Meidän varastoistamme löydät pajunkuorta käsityökäyttöön eli värjäykseen ja nahan parkitsemiseen. Meillä on sekä hakettamatonta, että haketettua pajunkuorta. Mitä eroa näillä on?
Haketettu pajunkuori on silputtu pieneksi. Haketettua pajunkuorta ihmiset haluavat usein esimerkiksi kalannahan parkitsemiseen tai värjäystarkoitukseen
Hakettamattomassa pajunkuoressa kuoren palat ovat isoja. Näitä halutaan käyttää yleensä silloin, kun nahan parkitseminen koskee esimerkiksi sisnaa eli poron nahkaa. Eli silloin, kun parkittava nahka on isompi, kuoret halutaan käyttää useampaan kertaan ja samoista kuorista halutaan saada useampaa eri vahvuista parkituslientä.
Voit ostaa pajunkuorta käsityökäyttöösi tukustamme.
Kiinnostaisiko sinua oppia valtavasti lisää luonnon raaka-aineiden käytöstä kestävästi? Tutustu 50 eri lajia kattavaan Mielikin Metsä-verkkokurssiini tästä.
