Miten jokaisenoikeudet ovat syntyneet?

Jokaisenoikeudet eivät ole itsestäänselvyys. Ennen 1757 tapahtunutta Isojakoa kaikki maat kuuluivat joko kruunulle tai kylille (yhteismetsät), eikä yksityismetsän omistusta ollut juuri lainkaan. Sen aikainen sienestys- ja marjastuskulttuuri perustui siihen, että nämä ruuanhankintamenetelmät vaan olivat, eikä ollut kysymystäkään siitä, saako maalla kulkea.

Suurin osa jokaisenoikeuksien käyttäjistä on naisia.

Jokaisenoikeudet: Luonnonkäytön Perinne ja Historia Suomessa

Jokaisenoikeudet ovat olleet olennainen osa Suomen kulttuuria ja yhteiskuntaa vuosisatojen ajan. Ne tarjoavat mahdollisuuden hyödyntää luontoa monin tavoin ilman erityisiä lupia tai omistusoikeuksia. Isojaon suurin motivaattori oli tietenkin puuraaka-aineen teollisen kysynnän kasvu. Muut metsänantimet jäivät siinä keskustelussa puuraaka-aineen jalkoihin. Lopulta sienistä ja marjoista ei kirjattu itse lakiin yhtään mitään, vaan keruun katsottiin olevan pienimuotoista kotitarvekeruuta.

Jokaisenoikeudet ovat perinne, joka on juurtunut syvälle Suomen yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen historiaan. Historiallisesti maanviljelys ja metsästys olivat elinehtoja, ja näihin toimintoihin tarvittiin vapautta hyödyntää luontoa ilman liiallisia rajoituksia. Tämä perinne siirtyi sukupolvelta toiselle ja vahvisti ajatusta siitä, että luonnon antimet ovat kaikkien saatavilla.

Kehitys ja lainsäädäntö

1850 kieppeillä varsinkin puolukalla alkoi olla selkeää kaupallista käyttöä, kun siitä alettiin valmistamaan elintarvikkeita. Erityisesti Itä-Suomessa puolukkaa kerättiin myyntiin Venäjälle. Kun 1888 rikoslakia uudistettiin käytiin kiivasta keskustelua siitä, kuka saa kerätä marjoja ja sieniä ja mistä. Koko lakiuudistus meinasi kaatua tämän keskustelun vuoksi, joten lopulta päättäjät päättivät, ettei tämä ole niin tärkeä asia, että sitä kannattaisi tässä laissa käsitellä, eikä sitä sitten kirjattu mihinkään. Jokaisenoikeuksien tilanne oli epäselvä 1920 asti. Yksityishenkilöt kielsivät mm. lehdissä marjanpoiminnan omilla maillaan, se noudatettiinko näitä kieltoja lienee epäuskottavaa. Sitten tuli Ilma Lindgren.

Ilma Lindgren

Ilma Lindgren oli 1914 keräämässä puolukoita ystäviensä kanssa Itä-Suomessa. Maanomistaja tuli paikalle ja ilmoitti marjojen olevan hänen, ja takavarikoi marjat. Ilmapa ei tätä hyväksynyt vaan nosti käräjäoikeudessa syytteen oman käden oikeudesta. Asiaa puitiin korkeimmassa oikeudessa asti, kunnes lopulta siellä päätettiin vuonna 1920, että marjojen poimiminen toisen mailta ei ole rangaistuksenalainen teko, eikä maanomistajalla ollut oikeutta ottaa näitä Ilman keräämiä marjoja. Maanomistaja tuomittiin sakkoihin ja korvaamaan Ilmalle puolukoiden arvon, joka oli kokonaiset kolme markkaa. Sakot armahdettiin mutta puolukat joutui korvaamaan.

Lehdistö piti tätä päätöstä merkittävänä ja uutisoi sen kattavasti. Tämän seurauksena jokaisenoikeudet alkoivat muodostua nykyiseen muotoonsa. Jokamiehenoikeuksista alettiin puhua 1930-luvulla.

Nykypäivän Merkitys

Nykyään jokaisenoikeudet t ovat yhä voimassa ja ne ovat keskeinen osa suomalaista elämäntapaa. Ne mahdollistavat marjastuksen, sienestyksen, kalastuksen ja retkeilyn luonnossa ilman tarvetta erityisille luville. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että näitä oikeuksia käytettäessä on noudatettava vastuullisuutta ja kunnioitettava luontoa sekä muiden ihmisten omistuksia.

Tulevaisuuden Haasteet

Vaikka jokaisenoikeudet ovat vakiintunut osa Suomen lainsäädäntöä, ne saattavat kohdata haasteita tulevaisuudessa. Kasvava luonnonkäyttö, tehopoiminta ja matkailu puhumattakaan muista elinkeinoista, voivat aiheuttaa paineita luonnon herkkien ekosysteemien säilymiselle. Siksi on tärkeää, että jokaisenoikeuksia käytetään harkiten ja vastuullisesti, jotta luonnon monimuotoisuus säilyy myös tuleville sukupolville.

Yhteenvetona

Jokaisenoikeudet ovat olennainen osa Suomen historiaa ja kulttuuria. Ne heijastavat perinnettä, jossa luontoa saa hyödyntää kaikkien saatavilla olevana voimavarana. Historialliset juuret ja lainsäädännölliset askeleet ovat muokanneet näitä oikeuksia nykypäivänä voimassa olevaksi käytännöksi. Kuitenkin vastuullisuus ja kunnioitus luontoa kohtaan ovat keskeisiä tekijöitä, jotta jokamiehenoikeudet voivat säilyä arvossaan myös tulevaisuudessa.

Kuuntele lähteenäkin käytetty podcast-jakso aiheesta alta. “Maailma muuttuu - muuttuuko marjat ja marjastus?” - Rainer Peltola, LUKE